Tässä peitossa on historian siipien havinaa, palasia on vuosien varrella tehnyt jo edesmennyt äitini, minä ja tyttäreni Topperi. Palaset ovat kulkeneet lapsuudenkodistani Topperin kautta meille ja meilläkin ne ovat jo pari kertaa muuttaneet. Nyt tuli aika koota niistä pienelle, joulukuussa syntyvälle ystäväni lapselle iloinen peitto. Toivottavasti kelpaa.
Langat ovat nallen/seiskaveikan paksuisia ja väreissä löytyy.
Talon miehen taidekuva viimeisestä sukkasatoparista, talviomenat ovat kypsyneet.Hyvää marraskuuta toivottelee
mutsi
maanantaina, marraskuuta 01, 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Ihana ja niin historiallinen. En kyllä raaskisi antaa pois.
Tuo on tosi kaunis peitto. :)
Lähetä kommentti