tiistaina, marraskuuta 21, 2006

Paljastuin..

Taiska arvasi jo ennen aikojaan kuka mä olin. Mutta nyt se on virallisesti paljastettu, että minä lähetin Taiskalle SNY-paketit.
Oman salaisen ystäväni paljastumista tässä jännityksellä odottelen onhan kuukautta vielä vaikka kuinka jäljellä ;)

maanantaina, marraskuuta 20, 2006

Vähän erilainen messureissu ;)

Juu, kävästiin oikein porukalla Tamperella kädentaito messuilla. Messut sinänsä olivat samanlaiset kuin vastaavat tilausuudet aina muulloinkin. Itse ostin yhden lontoonkielisen mallineulekirjan, isännälle kivimessupuolelta pari kivenmurikkaa ja vielä itselleni mineraalikividödön.


Mutta matka itsessään oli "vähän" erilainen. Meitä ahtautui itseni lisäksi Mutsin touraniin Ziina, Mirri ja Agua. Matkaan lähdettiin jo kahdeksan aikoihin aamusella Kotkasta. Porukkaa kerättin matkan varrelta mukaan ja lähdettiin sumussa ajelemaan kohti Tamperetta.

Matkalla ei pahemmin tarvinu pysähdellä, kerran kävästiin kahveella jollakin ABC-asemalla. Muuten suut ja kädet kävi Mutsin ajaessa. Olimme jo periaatteessa perillä, mitä nyt yhdestä moottoritien liittymästä ajettiin ohi, mutta äkkiäkös tuo oli korjattu.. tai niiin me ainakin luultiin.

Oltiin menossa jo oikeaan suuntaa, porukalla luettin opasteita että ei tästä mutta tuosta seuraavast liitymastä pitää kääntyä vasemmalle.. ja sitte gapomg.. joku tollo kajautti kylkeen.. niin siis ei meidän.. Eli kolarihan se.

Kelleen ei onneksi käynyt mitään kun vauhtia ei ollu paljoa ja kaikki asianmukaisesti vöihin köytettynä. Auto ajokelvottomaan kuntoo.. hmm.. viis akkaa pirun kaukana kotoa ilman kyytiä.. tosi nastaa..

No likat lähti taksilla messuille ja me jäätiin mutsin kanssa kaksin oottelemaan hinausautoa. Hinausauto tuli ja kuskilta saimme ohjeen kävällä noin kilometrin tuonne päin ni sieltä löysimme ww-liikkeen minne auto hinattiin. Me reippailimme sinne (onneks ei satanu) ja hetken siellä asioita selvteltyämme hyppäsimme toisenväriseen touraniin ja ajoimme messupaikkalle mekin seikkailemaan.

Saimme messuiltua oikein mukavasti koko rahalla ja olimme koko porukka valmiina kotiinlähtöön jo ennen sulkemisaikaa. Se kotimatka sitten vähän kesti.. matkaa kertyi mittariin 300km mutta ajoaikaa meni 5 tuntia. Sumu oli siis ihan hirveä.. eipä siellä kellään tuntunut tielläliikkujista olevan kovin kiire. Ei ollut ohittelijoita vaikka keräsinkin pitkän letkan taakseni.

Mutta reissusta oppikin taas kerran sen totuuden, että kun on hoitanut asiansa hyvin ja osaa vaatia neuvoja ja palvelua niin niitä myös saakin. Kun aattelee että alle tunnissa tapahtumista meillä oli jo toinen auto alla, niin voisin vaikka sanoa että ripeää toimintaa.

sunnuntaina, marraskuuta 12, 2006

Minä.. tai ainakin jotain pientä minusta..

No luvattu mikä luvattu.. eli vähän tietoa meikäläisestä.

Tähän maailmaan saavuin joulupäivänä vuonna 1975 Kymenlaakson keskussairaalassa. Että semmoinen ”äidin ja isin joululahja”… no joo.. kaipa sen niinkin voipi sanoa..

Ensimmäinen kotini oli Hovinsaarella.. mistä ei oo minkäänlaista muistikuvaa. Mutta sittemmin muutettiin Aittakorpeen missä asuessa sain vuonna 1979 hulttio-pikkuveljeni. Sieltä sitten muutimme tuonne jumalanseläntaakse.. tai no ainakin silloin se tuntui siltä. Ku minnekään ei enää päässytkään silleen helposti. Peruskoulun aloitin Korkeakosken ala-asteella, sieltä jatkoin Karhulaan yläasteelle. Samoihin aikoihin muutimme jo lähemmäs sivistystä ja syntyi piekkoin myös idiootti-veljenikin. Tuossa välissä oli kaiken maailman vanhempien avioero ja uudet puoliskot.

Sainpahan kaiken kaikkiaan aikasta monta uutta sisarusta.. Nykyään kun laskee kaikki yhteen niin meitä on vissiin 11 yhteensä. Että hulinaa riittäis jos oltais joskus samassa paikassa yhtä aikaa.

Vuoden notkuin vähemmän mairittelevalla menestyksellä Lyseon lukion kirjoilla. Kun se nyt ei sitten juurikaan kiinnostanut, mutta jossain piti tappaa aikaa. Hain seuraavassa yhteishaussa parturi-kampaaja-linjalla ja nyt tarkemmin ajateltuna onnekseni en sinne päässyt vaan ”jouduin” Helssinkiin Vallilan Ammikseen lukemaan itteni maanmittaustekniikan mekaanikoksi (ex. kartanpiirtäjä). Tuolla notkuttuani pari vuotta palasin takaisin tänne kotoisaan tuppukyläämme.

Muutimme yhteen mieheni kanssa. Meille syntyi yhteinen pieni mies vuonna 1995. Isännyys on minua ”muutaman” vuoden vanhempi ja noita lapsiakin oli valmiina jo kolme ennestään. Naimisiin menimme juhannuksena 2002. Tätä nykyä olen siis 1+3 lapsen äiti ja mummonakin olen ollut jo useamman vuoden.

Työrintamalla olenkin sitten päässyt toteuttamaan itseäni useammalla eri alalla.. muutamassa huollossa olen ollut kuuntelemassa ihmisten valituksia, pakkaamassa sokeria jopa piirtämässä niitä karttojakin, autonpesijänä ja nyt parin viimeisen viikon aikana paperinpakkaajana. Tiiä mihin tässä vielä kerkiää..

Ketään en taida tähän haastaa, mutta näitä on kiva lukea, joten mitä useampi viitsii vaivautua itsestään jotain tarinoimaan niin sen parempi.

perjantaina, marraskuuta 10, 2006

Lahjuksia

Tai no näitä samoja kallo-lappujahan nää on. Mutta tämmösiä "psykedeelisenvärisiä" tällä kertaa. Kuvassa noi näkyy paremmin ku livenä. Useampi kelle olen noita näyttänyt niin ei aluksi ole nähneet kuviota ollenkaan.



Olemme Mutsin kanssa lähdössä Tampereelle kädentaito-messuille lauantaina 18. päivä. Meitä on jo 4 lähtijää, mutta jos jotakuta vielä kiinnostaa niin autossa olis vielä kolme vapaata penkkiä. Että laittaa mulle meiliä jos haluut mukaan.

Ja sitte se esittely itestäni.. hmm.. no jos mä vaikka koittaisin saada sen tekastua nyt viikonlopun aikana.