lauantaina, helmikuuta 12, 2011

ensimmäinen...

Hyvä ystäväni , entinen työkaveri sai joulukuussa pienen pojan ja sitten hyvin, hyvin varovasti kyseli josko ehtisin tai viitsisin tehdä heille kastemekon. Minusta kyseessä oli lähinnä kunnia-asia että minut oli kelpuutettu noin tärkeäan työn tekijäksi. Aikaahan oli ruhtinaalliset kolme viikkoa, kai siinä ajassa ehtii?? En ole ikinä kastemekkoa ehnyt mutta netin avulla löysin Novitan sivuilta mallin, joka tuntui senverran simppeliltä että minunkin vauhdilla sen ehtisi. Ei muuta kuin langan metsästykseen, Novitan Bambua valkoisena ei sitten Kotkan alueella ole missään, korvaavaksi langaksi valitsin peruspuuvillaa elikkä valkoista Tennesseetä. Ja ei kun ahkeraa tikutusta, aloitus torstaina 20.1 n. klo 18 ja viimeinen silmukka tehtiin la 29.1. Sen jälkeen nauhojen hakuun ja muuhun viimeistelyyn käytettiin pari päivää ja viimein ke 2.2 luovutus. Bonuksena tein vielä asuun kuuluvat pitsisukat
Ystäväni oli enemmän kuin yllättynyt. Hän oli luullut etten edes yrittäisi kun aikaa oli niin vähän, (sitähän jäi vielä monta päivää käyttämättäkin). Oli ilo antaa lahja joka otettiin supertyytyväisenä vastaan, sekä isi, että äiti olivat ihan onnessaan ja olisivat varmaan kokeilleet mekkoa vaikka heti jos poika vain olisi ollut hereillä. Sovitus tehtiin kyllä sitten heti illalla, sain hienon kuvaviestin puhelimeen. Harvoin olen kenenkään nähnyt ns. pehmeästä paketista noin ilostuvan. Kastemekosta kuulemma tulee heille sitten perintömekko, kun minusta aika jättää niin heidän lapsenlapsilleen vielä kerrotaan tarinoita "puolisokeasta" varamummosta. Ihanaa jäädä historiaan!!
Vaikka blogi elää hiljaiseloa niin kyllä täällä sukkia ja lapasia syntyy tasaisella tahdilla, kun vaan joku(?) muistaisi kuvata ne kaikki tai edes osan. Jos täällä joku vielä käy niin hyvä juttu.

toipilasterveisin mutsi