No tein ensin yhdet.. ja sitten toiset..
Toivottavasti nämä kelpaavat saajalleen.
Käsitöitä ja elämää kahdessa sukupolvessa huumorilla höystettynä.
Lupailin tuossa aiemmin kuvatuksia tekeleistänikin.
Mutta ensin ne tärkeimmät... ;) Uudet ihanuudet Saksan maalta.
Vertsun hoitamalla kimppatilauksella sain näin ihania sukkalankoja.. tai noi turkoosit ei ollu sillä nimellä, mutta kyllä niistä taitaa toinen miniä sukat saada :) Itelleni meinasin oranssit polvisukat.. jos jonkin kivan mallin keksis..
Jotensakin tuntuu etten oo mitään saanu aikaseks.. kaikki on vain jotenkin vaiheessa..plääh
Mutta tein mä pari pienentytön kesähattua. Ja nyt niitä tulee tehtyä varmaan vielä muutama lisää.
Tuolla Elvikän päässä on tämän kesän ensimmäiset mallikappaleet. Niistä KIP-päivänä ostetuista langoista nuo tuli tekastua omalla ohjeella.
Tästä jos nyt joku vetää palkokasvit hengityselimiinsä niin ihan vapaasti.
On se jännä miten ihmisten ajatukset on kummallisia...
Kotkassa vietettiin ihan reilulla porukalla KIP-päivää ja tavallaan oli kiva kokoontua.. vaikka osittain tuli tunne että oltiin Koin kanssa jotensakin väärässä paikassa. Mutta se nyt varmaan oli vaan kuvittelua.
Sitten saatiin lukea että tapaamista Kotkaan.. Jee.. mutta eipä oo tainnu paikalliset lukea kovinkaan tarkkaan mitä on yritetty jo moneen kertaan torstai-iltasin (vaikka joka viikko). Meillä on ollu hervottoman hauskaa Mirrin ja Koin kanssa ja muutkin olis tervetulleita jos pää vaan kestää.
Juu, olishan se hauskaa rehvata muitakin naamoja. Mutta tässä tulee sitten jo ongelmaks ne lapsetkin.. nyttekin paikalla oli viis tenavaa vaikka mä jätin omani ja Mirri vanhimpansa kotiin. Meillä kaikilla kun ei ole mahdollista saada muksuja hoitoon miittien ajaks, saati sitten ottaa koko paviaani-laumaa (Koilta lainattu) mukaansa. Vai kuinka moni haluaa suht hallitsemattoman kakaralauman pyörivän ympärillä neuletapaamisessa?? Jossain julkisella paikalla?? Ja varmaan tykkää kahvilan pitäjätkin??
Että minä ja tiettävästi pari muutakin kyllä tulemme jättämään miitit väliin. Mutta ehkä meitä ei siellä kaivatakkaan...
...tai mikä on se vähä..
Mä alotin reilu vuos sitte miniälle synttärilahjan tekoa. Olin kerrankin ihan ajoissa liikkeellä asian kanssa, aikaa oli toista kuukautta ennen h-hetkeä. No kuten moni jo arvaa, hetki meni eikä lahja valmistunu ajallaa. Ei puuttunu paljo, puolet kauluksesta, lankojen päättely ja saumojen ompelu.
No tänä vuonna sitte päätin että sehän on tehtävä valmiiksi asti ennen päiviä. Päivät oli eilen. Joten enkö mä ollu ihan ajoissa, jos mä lopetin takin höyryttämisen illalla varttia vaille kymmenen..? Sen jälkeen piti vielä tarkistaa onko juhlakalu hereillä että pystyi lahjan toimittamaan.. ja tässä dadaa.. "fifi"-takki.
Lankana oli musta Schachenmayr Catania, malli Hedera.
Sukat on aivan superit.. sanoinko mä jo sen.. siis aivan ihanat ja just mun jalkaan sopivat.
Useampihan tietää että osallistuin tuohon ihanaan Salaiseen Sukankutojaan, kuinka ollakaan mulle sattui tällä kertaa semmonen vaihtopari että en vielä ole omia sukkiani saanut. Mutta kiitos Hannan ahkeruuden mä tiedän ehkä jo maanantaina saavani omani.
Sain havaita tuossa viikko takaperin että Hannalla tulee olemaan aivan turhan rankka urakka neuloa kaikkien oharien tehneiden vaihtoparille sukat, joten tarjouduin avuksi. Sain Pirjon yhteystiedot ja toiveet paluu postissa, ja tadaa.. tämmöinen viesti pamahti äsken postilootaani.
Kiitos Pirjo kehuista. Ihana nähdä että ne oli noin sopivat (oli kyllä aika helppo mitata ku omat jalat on samaa kokoa ;))
Siis mä oon taas tehnyt näitä tuonne keittiöön käyttöö. Kuvassahan on ihan selvästi kuusi lappua.. eikö vain?