*Ruma sana*

Himputin himputti.

Joku meni ja jarasti kaikki mun keräämät rss-tiedot. Samperi. Eikä noita neuleblogeja olekaan kuin muutama mitkä sinne pitää takasin tonkia.. prkl.

Jaa, on mulla kyllä valmistuneitakin.

Arvatkaa mitä tää kaveri harrastaa, kenelle nämä sukat tein korvaukseksi.

Lanka: 7 veljestä
Puikot: 3½
Malli: oma


Juu, varmaan aika helppo kysymys.. veneilyähän hän harrastaa mitä suuremmassa määrin :)

Ihkuja

Ku mä nyt kuitenkin eilen tulin vuoden vanhemmaksi kuin vanha (Tuitua lainatakseni)

niin sain suklaan lisäksi myös tämmöiset.

Siis eikö oo aivan superihanat.
Miten mä oon aikasemmin tullu toimeen ilman näitä??

Ja kun kukaan ei suoranaisesti tiennyt oikeaa vastausta pussukan sisällöstä, niin mieheni avustuksella (kysyin numeroa1-6, ja vastaus oli 3) arvoin voittajaksi Muoriskan.

Paiskaas mua meilillä, niin kyselen sulta paria juttua.

Pussukka paljastus ;)

Da-daa.. Tässä se nyt on.. pussukan sisältö.

Mikä sen miellyttävämpi Mutsille, kuin se että lapsi lupautu pitämään mopoillessaan tätä turvaliiviä päällään jos hän vaan saa sille säilytyspussin, ette sitten pysähtyessä ole enää pakko pitää liiviä päällään. Ja arvatkaa vaan kuinka paljon tämä suojaa myös niitä takkeja siltä roiskuvalta ravalta.
Lisäksi tein kyllä taasen myös tyttökalenterinkin...

Että tavallaanhan tämä on kurasuoja, mutta lähinnä kai pikemminkin halpa henkivakuutus. Joten eiköhän kaikki arvaajat ole oikeutettuja arvontaan ;)

Joululahjuksia

Laitellaanpas sitten näitä tämän vuoden joulupakettien sisälmys kuvia.
Miniöille meni kanssa kaulahuivit, mutta arvatkaapa huviksenne muistiko tämä älypääkiö ottaa toisesta kuvaa.. juuei. Toiselle tein lehtihuivin

ja toiselle pitsihuivin
Eli kuvassa oikealla kaikille tuttu BO meni meidän likalle. Sitten keskellä kuvassa mutsin kotisukat aloe-jojoba-lanka sukkaset kotikäyttöön. Ja viimeisimpänä mutta ei tosiaankaan vähäisimpänä kuvassa vasemmalla tosimahtavan miehen kynsikkäät. Tämä ihana mies pitää huolen siitä että meidän auto toimii.

Sitten ihanan mieheni avustuksella otettuja kuvia huiveista.
Ensimmäiseksi hyvälle ystävälleni tekemäni lilahtava huivi. Malli on oma, vaikka äkkiä kattomalla voisi luulla sitä Ruska-huiviksi. Siinä on muutama erilainen kohta.
Juu, on se pingottamatta, mutta mä en enää jaksanu nii Leena lupautu itse pingottelemaan jos mä vaan päättelen.
(ja mä olin alottanu tän viikon ennen ku Ruskan ohja julkaistiin)

Sitten serkkulikoille tuli tehtyä molemmille reippaan oranssit huivitukset.
Vanhemmalle tein tämmöisen Roosan kuviolla olevan mutta tuolta yläreunasta aloitetun.

Ja nuoremman pakettiin meni Fifi III.

Ja Mirrille tekasin jo reippaasti ajoissa tämmöisen monen haukkuman ponchon tekeleen Tahiti-langasta.

Saapi arvata

Mitenkä tämmöisellä n. 15*15 cm pussukalla saapi tyytyväiseksi keväällä mopon saanut pikkuveli ja hänen (myöskin minun) mutsinsa?

Sen verran voin valottaa asiaa, että pussukka on tehty ohuen ohuesta tummansinisestä tuulipukukankaasta, siinä on 15cm pitkä musta vetoketju, se on täytteineen alle 3cm paksu. Ja koko komeus on tarkoitettu mahtumaan nykyisten "lökäpöksy"-mallisten farkkujen takataskuun.

Mä voisin vaikka tässä kohtaa pitää ne arpajaiset arvaajien keskuudessa. Tietenkin jos joukkoon mahtuu oikein arvannut niin hänellä on voittokortti varmiten hallinnassaan.

Arvaus aikaa on huomisiltaan klo.23.00 asti. Sitten minä omavaltaisesti vanhentumiseni kunniaksi valitsen pari parasta arvausta.

Sny-paketin kuvat

Mulla oli kuvia ihan avaamattomasta paketista ja niistä joulupaperiin käärityistä paketeista.. tai niin mä luulin vielä aamusella kun kamerasta kuvia koneelle latasin. Mutta ne oli jotenki pilalla.. osa oli ihan ku filmi ei olis siirtyny (digikamerassa filmi.. no joo) ja toisia kone ei edes ymmärtäny. Joten jouduin ottamaan uudet kuvat ilman kääreitä. Mutta tässä nyt olis kuitenki.

Ihanaa liki semmoista "joulunpunaista" Dropsin alpakkaa tosiaan se 8 kerää.. hmm.. mitä kaikkea ihanuutta noista voisi tehdä. Niinan neulomat ihanat rannekkeet (oli jo eilen käytössä) ja tuommonen neulojan kortti.

Kuva vielä rannekkeesta erikseen. On muuten himputin hankala ottaa omasta kädestä semmosta kuvaa että siitä sais edes jotain näkyviin. Tossakin kuva on aivan reippaasti liian kirkas, mutta toivottavasti siitä jotain näkee. Ylemmässä kuvassa ainakin mun näytöllä sävyt on lähes oikeat.

Olin just laittamassa kameraa pois kun meidän karvasempi päätti haluta tehä tuttavuutta lankojen kanssa. Mä en tiiä miten noilla kissoilla on, mutta meille aikanaan koiran kanssa väitettiin ettei ne nää värejä ja silti molemmat toopet rakasti yli kaiken kaikkea punaista. Ja niin tuntuu meidän Kroisoskin rakastavan.. arvatkaa vaan minkä näköinen mun entinen kylpytakki oli kun erehyin sen sohvalle unohtamaan koirien aikana... (kuten varmaan arvasitte..juu, väri oli ja on uudessakin punainen)

Salainen ystäväni :)

Hihii.. mä oonkin tavannut salaisen ystäväni aiemmin :)
Eli siis sain eilen iltavuoroon lähtiessäni koukattua postista sny:n viimeisen paketin.
Ihanassa pullukassa paketissa olikin sisällä kaksi joulukääreisiin pakattua pakettia. Toisessa oli Dropsin punaista alpakka-lankaa 8 kerää.. iih.. nyt kun mä vielä keksin mitä teen siitä.. ja toisessa paketissa oli ystäväni itse tekemät ihkut rannekkeet.. punaiset (samaa alpakka lankaa?) missä oli punaisia pikku helmiäkin.
Mistä sä Niina tiesit että mä tarviin just tuollaisia noille kivistäville ranteille? ..ajatusten lukua.
Mutta mä ryntän nyt kauppaan ja sitten töihin, mutta laittelen nuo kuvat paketeista viimeistään huomenna.

Paljastuin..

Taiska arvasi jo ennen aikojaan kuka mä olin. Mutta nyt se on virallisesti paljastettu, että minä lähetin Taiskalle SNY-paketit.
Oman salaisen ystäväni paljastumista tässä jännityksellä odottelen onhan kuukautta vielä vaikka kuinka jäljellä ;)

Vähän erilainen messureissu ;)

Juu, kävästiin oikein porukalla Tamperella kädentaito messuilla. Messut sinänsä olivat samanlaiset kuin vastaavat tilausuudet aina muulloinkin. Itse ostin yhden lontoonkielisen mallineulekirjan, isännälle kivimessupuolelta pari kivenmurikkaa ja vielä itselleni mineraalikividödön.

Mutta matka itsessään oli "vähän" erilainen. Meitä ahtautui itseni lisäksi Mutsin touraniin Ziina, Mirri ja Agua. Matkaan lähdettiin jo kahdeksan aikoihin aamusella Kotkasta. Porukkaa kerättin matkan varrelta mukaan ja lähdettiin sumussa ajelemaan kohti Tamperetta.

Matkalla ei pahemmin tarvinu pysähdellä, kerran kävästiin kahveella jollakin ABC-asemalla. Muuten suut ja kädet kävi Mutsin ajaessa. Olimme jo periaatteessa perillä, mitä nyt yhdestä moottoritien liittymästä ajettiin ohi, mutta äkkiäkös tuo oli korjattu.. tai niiin me ainakin luultiin.

Oltiin menossa jo oikeaan suuntaa, porukalla luettin opasteita että ei tästä mutta tuosta seuraavast liitymastä pitää kääntyä vasemmalle.. ja sitte gapomg.. joku tollo kajautti kylkeen.. niin siis ei meidän.. Eli kolarihan se.

Kelleen ei onneksi käynyt mitään kun vauhtia ei ollu paljoa ja kaikki asianmukaisesti vöihin köytettynä. Auto ajokelvottomaan kuntoo.. hmm.. viis akkaa pirun kaukana kotoa ilman kyytiä.. tosi nastaa..

No likat lähti taksilla messuille ja me jäätiin mutsin kanssa kaksin oottelemaan hinausautoa. Hinausauto tuli ja kuskilta saimme ohjeen kävällä noin kilometrin tuonne päin ni sieltä löysimme ww-liikkeen minne auto hinattiin. Me reippailimme sinne (onneks ei satanu) ja hetken siellä asioita selvteltyämme hyppäsimme toisenväriseen touraniin ja ajoimme messupaikkalle mekin seikkailemaan.

Saimme messuiltua oikein mukavasti koko rahalla ja olimme koko porukka valmiina kotiinlähtöön jo ennen sulkemisaikaa. Se kotimatka sitten vähän kesti.. matkaa kertyi mittariin 300km mutta ajoaikaa meni 5 tuntia. Sumu oli siis ihan hirveä.. eipä siellä kellään tuntunut tielläliikkujista olevan kovin kiire. Ei ollut ohittelijoita vaikka keräsinkin pitkän letkan taakseni.

Mutta reissusta oppikin taas kerran sen totuuden, että kun on hoitanut asiansa hyvin ja osaa vaatia neuvoja ja palvelua niin niitä myös saakin. Kun aattelee että alle tunnissa tapahtumista meillä oli jo toinen auto alla, niin voisin vaikka sanoa että ripeää toimintaa.

Minä.. tai ainakin jotain pientä minusta..

No luvattu mikä luvattu.. eli vähän tietoa meikäläisestä.

Tähän maailmaan saavuin joulupäivänä vuonna 1975 Kymenlaakson keskussairaalassa. Että semmoinen ”äidin ja isin joululahja”… no joo.. kaipa sen niinkin voipi sanoa..

Ensimmäinen kotini oli Hovinsaarella.. mistä ei oo minkäänlaista muistikuvaa. Mutta sittemmin muutettiin Aittakorpeen missä asuessa sain vuonna 1979 hulttio-pikkuveljeni. Sieltä sitten muutimme tuonne jumalanseläntaakse.. tai no ainakin silloin se tuntui siltä. Ku minnekään ei enää päässytkään silleen helposti. Peruskoulun aloitin Korkeakosken ala-asteella, sieltä jatkoin Karhulaan yläasteelle. Samoihin aikoihin muutimme jo lähemmäs sivistystä ja syntyi piekkoin myös idiootti-veljenikin. Tuossa välissä oli kaiken maailman vanhempien avioero ja uudet puoliskot.

Sainpahan kaiken kaikkiaan aikasta monta uutta sisarusta.. Nykyään kun laskee kaikki yhteen niin meitä on vissiin 11 yhteensä. Että hulinaa riittäis jos oltais joskus samassa paikassa yhtä aikaa.

Vuoden notkuin vähemmän mairittelevalla menestyksellä Lyseon lukion kirjoilla. Kun se nyt ei sitten juurikaan kiinnostanut, mutta jossain piti tappaa aikaa. Hain seuraavassa yhteishaussa parturi-kampaaja-linjalla ja nyt tarkemmin ajateltuna onnekseni en sinne päässyt vaan ”jouduin” Helssinkiin Vallilan Ammikseen lukemaan itteni maanmittaustekniikan mekaanikoksi (ex. kartanpiirtäjä). Tuolla notkuttuani pari vuotta palasin takaisin tänne kotoisaan tuppukyläämme.

Muutimme yhteen mieheni kanssa. Meille syntyi yhteinen pieni mies vuonna 1995. Isännyys on minua ”muutaman” vuoden vanhempi ja noita lapsiakin oli valmiina jo kolme ennestään. Naimisiin menimme juhannuksena 2002. Tätä nykyä olen siis 1+3 lapsen äiti ja mummonakin olen ollut jo useamman vuoden.

Työrintamalla olenkin sitten päässyt toteuttamaan itseäni useammalla eri alalla.. muutamassa huollossa olen ollut kuuntelemassa ihmisten valituksia, pakkaamassa sokeria jopa piirtämässä niitä karttojakin, autonpesijänä ja nyt parin viimeisen viikon aikana paperinpakkaajana. Tiiä mihin tässä vielä kerkiää..

Ketään en taida tähän haastaa, mutta näitä on kiva lukea, joten mitä useampi viitsii vaivautua itsestään jotain tarinoimaan niin sen parempi.